Loppu hyvin, kaikki hyvin

Neljän viikon rupeaman jälkeen istumme jo junassa kotimatkalla. Töistä lähtö oli haikeaa, mutta hostellin pientä huonetta ja Tallinnan loskasäätä ei jää ikävä. 

Pari viimeistä päivää menivät työn touhussa. Torstai oli melko tapahtumaköyhä päivä pipareineen, tuulihattuineen ja joulutähtineen, mutta perjantaina tekemistä onneksi taas riitti. Aamu alkoi pelottavan tylsästi, kun Iiris sai osakseen brandy extrojen dippaamista ja Jaana joulutähtien väkertämistä. Kohta Merle kuitenkin huikkasi Jaanan apuun koristelemaan jouluvanukkaita ja aloittelemaan joulukakkujen tekoa. Jaanan leikattua pohjat 18:aan kakkuun ehti Iiriskin mukaan touhuun. Saatuamme kakut valmiiksi, Merle päätti, että tekisimme vielä toisen samanlaisen satsin kakkuja! Eipä taida heti tulla samalla tavalla tehtyä kakkuja sarjatyönä, onhan 36 kakkua melkoinen määrä.

Päivän aikana ehdimme vielä tekemään sokerimassa- ja marsipaanikukkia, sekä varaamaan aineksia jouluvanukkaita varten. Koko harjoittelun viimeisenä työnä saimme vielä tehdä tavallisen, 24:n marengin satsin.

Konditoriassa piti kiirettä koko eilisen päivän, kuten koko kuluneen viikon. Tässä vielä muutamia otoksia viimeiseltä työpäivältä.

Merle taiteili illan suuriin juhliin kakkua 180:lle hengelle. Huomatkaa sokerihiirien tekemät koristeet kakussa! ;)

Torstaina hotellin paikalla olevalle henkilökunnalle järjestettiin glögi- ja kinuskikranssitarjoilu, ja työntekijät saivat joululahjakassit. Yllätys oli suuri, kun konditoriaan palattuamme me sokerihiiretkin saimme omat joululahjamme! Ei tosin aivan kassillista tavaraa, mutta nyt voimme sateella ja pimeällä ulkona liikkuessamme mainostaa Radisson Bluta.

Paras päätös koko harjoittelulle oli, että viimeinen päivä oli old lady day. Tädit ilahtuivat myös kovasti askartelemastamme joulu- ja kiitoskortista, ja pienen suostuttelun jälkeen saimme ikuistettua heidät yhteiskuvaan.

Tartto

Kävimme viikko sitten lauantaina tutustumassa jouluiseen Tartoon. Tässä pientä kuvapäivitystä.

Eestin erikoiset

Viro ei maana poikkea paljoakaan Suomesta, koska täällä Tallinnassa tuntuu välillä, kuin olisi jossain suomalaisessa suuressa kaupungissa. Jotkut asiat ovat kuitenkin pistäneet silmään ja naurattaneet meitä Suomi-tyttöjä.

1. Apteekit

Niitä on kaikkialla ja joka paikassa. Viro on ehdottomasti apteekkien luvattu maa, tai sitten virolaiset vaan ovat hirvittävän sairas kansa. Mekin tulimme Tallinnaan särkylääkkeet mukanamme siltä varalta, että emme löydä tarpeen tullen apteekkia. Noh, sitä huolta ei olisi kyllä ollut. Meidän hostellimme sijaitsee hieman epäilyttävän oloisella ja hämärällä kadulla, mutta niin vain senkin varrella on kolmen korttelin matkalla, ei sen vähempää kuin kolme apteekkia! Lisäksi lähiapteekki löytyy myös tien toiselta puolelta lähimarketin yhteydestä.

2. Kauneushoitolat

Joko Tallinnassa asuu huomattavan paljo rumia ihmisiä, tai sitten porukka vaan tykkää käydä kauneushoitoloissa hemmottelemassa itseään. Ilusalongeja tulee vastaan vähän joka kulmalla, ja tiheyden perusteella niitä on täällä varmaan yksi sataa ihmistä kohti. Toisen usein käytetyn kotitien Tartu maanteen varrella kolmen korttelin matkalta löytyy vaatimattomat neljä kauneushoitolaa...

3. Maitotuotteet pussissa

Pakko myöntää, ensi alkuun ruokakaupassa hämmennys oli suuri, kun jogurtti, maito, smetana ja moni muu maitotuote oli pussissa. Nyt pussijogurtti kuitenkin kuuluu joka-aamuisiin arkirutiineihin. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana jogurtin valinnassa, sillä kauneinkin pussi saattaa pitää sisällään mitä kauheimman maun (katso allaolevaa vadelmajogurttipussia).

4. Jalankulkijana liikkuminen

Tallinnan liikenne on suurkaupungille tyypillisesti vilkasta, mutta onneksi autoilijat huomioivat jalankulkijat yleensä hyvin. Jotkin liikennejärjestelmät eivät kuitenkaan ole aina apostolinkyytiläisen puolella, ja varsinkin alkupäivinä sokerihiiret tuskailivat kulkiessaan kaupungin kaduilla. Ison tiet pitää usein ylittää useampien liikennevalojen turvin, kuten Suomessakin, mutta täällä liikennevalot elävät aivan omaa elämäänsä. Kun valo palaa vihreänä puoleenväliin tietä, sitä iloisena kipittää kaistojen väliselle pikku pysähdyspaikalle ja olettaa että aivan saman tien valo muuttuu vihreäksi myös loppupätkälle. Ei kuitenkaan Tallinnassa. Keskellä tietä saa jumia hyvän tovin autojen kiihdytellessä ohi ennenkuin pääsee turvallisesti tien toiselle puolelle. Tällaista on usein tienylitys, siis jos yleensäkään tien yli pääsee. Jalankulkijat eivät todellakaan pääse tien yli aivan joka risteyksessä.

Kuvanottohetkellä meillä oli runsaasti aikaa napata kuva lumisesta Tallinnasta odotellessamme liikennevalojen vaihtumista.

Loppu häämöttää

Niin se vain viimeinen viiko pärähti käyntiin! Alkuviikosta on ehditty tekemään jos jonkinlaista koristetta, kakkua ja keksiä, ja  piparkakut ovat olleet sokerihiirien onneksi suhteellisen vähällä huomiolla. Päivitystä alkuviikon tekemisistä oli tulossa jo eilen, mutta iPadin tai bloggerin kiukuttelun vuoksi päivitys ei koskaan ilmestynyt julkiseen jakeluun. Koetetaan siis tänään uusiksi asenteella vähemmän tekstiä, enemmän kuvia.

Maanantaina ohjelmassa oli muun muassa piparkakkuja, marenkeja ja sokerimassakoristeiden viimeistelyä.

Iiris pääsi tekemään taikinaa "valkoinen unelma"-kakkuihin, jotka sitten yhteistuumin paineltiin vuokiin. Kakkujen annetaan jähmettyä yön yli kylmiössä, ja seuraavana päivänä ne leikataan tarjolle. Kakut ovat todella tuhteja ja valkosuklaisia -ja hyviä!

Tiistai oli pitkästä aikaa kokonaan pipariton päivä, ja selkä oli kiitollinen! Iiris pääsi toteuttamaan itseään suklaan kanssa, kun dippausvuorossa olivat millon sitruuna- ja appelsiinisukaatit, milloin brandy extrat. Iiris myös onnistui invalidisoimaan kätensä, kun kaiken tohinan keskellä omenia pilkkoessa veitsi lipsahtikin omenan sijaan sormeen. Tämä aiheutti sen, että Iiris olisi laitettu paitsioon tuolille istumaan ja katsomaan muiden työskentelyä, mutta Iirispä ei tähän suostunut, vaan palasi muiden mukaan työn touhuun.

Jaana sai vastuulleen niinkin haastavan asian kuin pikkuleipätaikinan ja pikkuleipien teon. Suklaa-hasselpähkinäkeksit eivät saavuttaneet sokerihiirien suurta suosiota, koska taikianaan tulee myös marsipaania. Siitä raaka-aineesta tunnutaan pitävän täällä melko paljon, koska sitä laitetaan muun muassa myös paikallisten suuressa suosiossa oleviin "puolukkarinkeleihin". Keksien jälkeen Jaanalla oli vuorossa valkoisten joulutähotien tekoa, josta siiryttiin vauhdilla "valkoisten unelmien" siskojen "kirjavien koirien" tekoon. Käännös ei ehkä ole kaikkein kuvaavin ja paras mahdollinen, mutta tämän suurempaan yhteisymmärrykseen emme töissä pätyneet. "Kirjavat koirat ovat siis niitä tuhteja ja suklaisia kakkuja, joiden päätypaloja sokerihiiretkin käyvät toisinaan kylmiöstä kähveltämässä.

Loppupäivän puhteena teimme vielä joulukakkuja varten niinkin vaatimattoman määrän kuin 24 kappaletta marenkeja. 

Tänään keskiviikkona olikin sitten koko harjoittelujakson ehdottomasti kiireisin päivä. Konditoriassa kyllä huomaa, että joulu on lähestymässä vauhdilla, sillä vauhti kiihtyy kiihtymistään koko ajan. Saa nähdä mitä kaksi viimeistä päivää tuovat tullessaan, sillä Merlen kertoman mukaan viime vuonna joulun alla yhden päivän aikana tehtiin 200 kakkua! 

Jaana aloitti aamun pilkkomalla 5 kiloa pakastekirsikoita, jonka aikana Iiris ahersi vetopohjien (valmiita ohuita kakkulevyjä) leikkaamisen parissa. Työsarkaa siinä riittikin, sillä Iiris ehti leikata jo yhteensä 90 erikokoista vaaleaa ja tummaa pohjaa ennen kuin Jaana ehti apuun leikkaamaan loput 4 pohjaa. (Iiriksen takana kuvassa pääkondiittori Merle)

Jaana pääsi jatkamaan edellisenä päivänä tehtyjä kirsikkakakkuja sillä välin, kun Iiris viimeisteli Merlen kanssa mascarponekakut.

Seuraavana vuorossa oli tehdä 18 kappaletta joulukakkuja. Eipä ole kumpikaan sokerihiiristä ennen sellaista määrää kakkuja kerralla taiteillut! Sajatyönä sekin kuitenkin onnistui hyvällä vauhdilla.

Iiriksen viimeistellessä joulukakkuja Jaana pääsi auttamaan Svetaa Schwarzwaldin kakkujen teossa. Kirsikkahillon pursotuksen jälkeen Jaanakin pääsi kauan haaveiltuaan kuorruttamaan kakkuja suklaalastuilla :)

Iiris pääsi purkamaan edellisenä päivänä tehtyjä jouluvanukkaita paketeistaan.

Iltapäivällä pääsimme tekemään uuden satsin jouluvanukkaita. Ja ei, vanukas ei edelleenkään maistu hyvälle. Tänäänkin kieltäydyimme kunniasta syödä vanukasta jälkiruuaksi, mikä aiheutti lähinnä tuohtunutta pään pudistelua muiden keskuudessa.

Kiirepäivän huipennukseksi väkersimme vielä kasaan muutaman piparikuusen.